Emman treeniblogi

Nyt SE tapahtui!

2007-03-13T19:40:00+02:00

Olen viimeaikoina harjoitellut paljon palkaamista ja leikkimistä Emman kanssa. Kyllä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin ei sekään taito ole (ainakaan minulle) itsestäänselvyys. Olen yrittänyt ottaa selvää mikä Emman mielestä on parasta ja mikä "ihan kivaa". Olen myöskin koittanut selvittää mikä sitä kiihdyttää ja kuinka paljon. Näistä on varmaan vielä monta kertaa hyötyä ainakin tottiksessa. Ja selvitystyö jatkuu...

Ollaan Emman kanssa harjoiteltu yhteistä pallopeliä. Eli minä heitän pallon tai jonkun muun esineen ja Emma juoksee hakemaan. Ja tuo esineen heti minulle takaisin, uudelleen heitettäväksi. Tavoitteena on pystyä palkkaamaan Emmaa näin sille mieluisalla tavalla mutta samalla koiran karkaamatta. Ensin homma toimi vain hihnassa, nyt myös vapaana....

... ja tänään SE sitten tapahtui. Oltiin tokotreeneissä suljetulla aidatulla alueella jossa pidin Emman koko treenin vapaana EIKÄ EMMA KARANNUT KERTAAKAAN juoksentelemaan minne sattuu ominpäin tulematta takaisin!!!!!!!!! Se teki työtä käskettyä kun harjoiteltiin muutamia eri alo-luokan liikkeitä ja juoksenteli vain palkkana hyvin tehdystä työstä pallon perässä. Loistavaa.

On tämän eteen tehty työtäkin. Käytännössä koko Emman elinaika. Edelleenkään en veisi Emmaa ilman hihnaa minnekään missä kulkee autoja lähellä, mutta muuten tämä antoi tosi paljon uskoa siihen että pääsemme joskus niin pitkälle että pääsemme harjoittelemaan kilpailuja jonnekin möllitapahtumiin. Tästä vapaana olemisesta ja juoksentelustahan se on ollut kiinni. Mutta lisää harjoitusta kaivataan, tämä on nyt tosi hyvä alku.

Muuten tämän päivän tavoitteena oli tehdä aika paljon hyppyä kun olimme taas pitkästä aikaa sellaisessa paikassa jossa on oikeanlainen este. Emma oli edistynyt ja seisoi esteen takana taas paremmin kuin viimeeksi. Hypyn kompastushan on ollut se, että Emma ennakoi istumisen kun kävelen sen viereen. Muuten liike on jotakuinkin valmis. Tänään Emma ennakoi istumisen vain kerran ja korjasi takaisin seisomaan heti kun lopetin sen luokse lähestymisen ja aioin palata takaisin.

Muuten tänään tehtiin seuraamisia, ihan ok sekä liikkeestä seisomista ja maahan menoa. Näitä jättöliikkeitä tehtiin vain parit kumpaakin koska homma tuntui sujuvan. Seuraavaan kertaan jätin tarkoituksella paikallaan makuun ja luoksetulon koska niitä on harjoiteltu muuten lenkeillä ja kotioloissa viimeaikoina niin paljon.

Ohjaajan opintoja

2007-03-04T10:56:00+02:00

Olen tällä viikolla panostanut koiranohjaajana omaan oppimiseen. "Oppi"kirjoja lukemalla olen opiskellut koiran opettamista ja etenkin eri tokoliikkeiden suoritustekniikkaa. Perjantaina kävelin kotosalla nurkissa hölmön näköisenä ja harjoittelin seuraamisen käännösten tekniikkaa ilman koiraa. Lisäksi tänään käytiin T:n kanssa seuraamassa Tampereella järjestettyjä tokokokeita joissa yhtä aikaa vierekkäisissä kehissä alo- ja avo-luokat. Tosi opettavaista!

Mitä sitten ainakin opin kisoja seuraamalla:
- kynnys lähtä kokeeseen ei tarvitse olla ihan hirveän korkea
- paikallaan makuun on oltava varma ennen kokeita (tämän kyllä tiesinkin)
- jos koepaikka on muuten sopiva, ei maailma kaadu koiran juoksukohtaukseen
- aloluokan arvostelu ei ole ihan samanlaista kuin voittajaluokassa vaan hyvällä perussuorituksella saa jo ihan kohtuulliset pisteet.
- harjoittelua tarvitaan paljon erilaisilla alustoilla
- ohjaajan jännittäminen varmasti vaikuttaa koiran käytökseen
- tuomari ei ole hirviö vaan ihminen joka vieläpä antaa tosi hyvää ja tärkeää palautetta ja käymällä kisoissa (vaikka ilman koiraa) voi oppia paljon.
**********

Torstaina oltiin treenaamassa tokoa Emman ja Ainon kanssa. Koirat saivat ensin juosta sydämensä kyllyydestä jäällä jonka jälkeen mentiin parkkipaikalle harjoittelemaan. Treenattiin nyt yksi koira kerrallaan, toinen sai aina välillä levätä autossa. Emman kanssa otettiin luoksepäästävyystreenejä muutama, seuraamista käännöksineen sekä liikkeestä seisomista. Niitä meille vaikeimpia. Kaikki meni hienosti ja Emma oli oikein vieraskorea ja esitti T:lle parastaan. Liikkeestä seisomisessa tuli taas ekalla kerralla kaksoiskäsky. Ilmeisesti mun täytyy kehittää joku "traditio" ennen kyseistä liikettä jolla saan koiran ennakoimaan mitä on tulossa. Samoin kun tietenkin pitää vahvistaa kyseistä käskyä ja harjoitella lisää. Kotona otettiin vielä muutama kerta noutoa ja luoksetuloja.

Yhteenvetoa taas

2007-02-28T11:05:00+02:00

Vähän viimeaikaisista treeneistä.

Nouto-projekti edistyy ja Emma istuu paikallaan "paikka-käskyllä" vieressä kun esine heitetään. Hakee esineen myös piilosta ja etsimällä. Harjoittelemista jatketaan irti-käskyn suhteen. Emma nimittäin luovuttaa esineen vielä oma-aloitteisesti ennen käskyä jolloin esine putoaa usein maahan. Eteen istumisessa on edistytty ja noudettava esine tulee nätisti ohjaajan eteen suoraan istuma-asentoon.

Eilen oltiin taas hiihtämässä. Emma pitää omaa tehtäväänsä veturina niiiiin tärkeänä! Se on ihanan innokas ja tehtävästään ylpeä eikä huomaakaan vastaantulijoita kun ME hiihdetään. Se osaa nyt myös ohittaa hitaammat kiinnittämättä ohitettavaan erityistä huomiota tai häiritsemättä ohitettavan menoa. Tosin viime viikolla sitten vastaavasti juoksulenkillä oli vähän tylsää ja Emma vilkuili taakseen vähän sen näköisenä että "etkö nyt muka yhtään kovempaa pääse" kun oli hiihtämisen ja vauhdin makuun päässyt. Hyvä kuitenkin kun on innokas. Vältetään liikaa harjoittelua, kerta viikossa hiihtoa riittää, joskus vähempikin.

Juoksu on edennyt siihen vaiheeseen että alkaa olla ohi ja eilen oltiin jo kovasti menossa koirakouluun.. mutta siirrettyhän se oli tälle päivälle. Tänään on kuitenkin viimeisiä kertoja tokon lyhytkurssia joten menemme sinne. Ensi viikolla toivottavasti sitten jo omaan ryhmään. Katsotaan miten sitten sujuu.. seuraamisen edistyminen ei ole ollut yhtä nopeaa kuin aiemmin ja Emma edelleen katsahtaan eteensä liikkeelle lähdettäessä. Luoksetulossa suoraan sivulle tulo toisaalta edistyy. Hiljaa hyvä tulee.

Aloitin myös luoksetulon pysäytykset aiemmin mutta tästä emme saaneet juurikaan uutta lisää harjoituksiin, sillä Emma osasikin sen yllättävän helposti. Jatkankin nyt itse opiskelua jotta päästään eteenpäin. Jonkun uuden liikkeen mukaan ottaminen voisi olla ajankohtaista ettei tahkota vanhoja tuttuja liikaa ja into lopahda.

Uusia oppeja.

2007-02-14T10:00:00+02:00

Nyt kun Emman juoksujen aikaan koirakoulut ja muiden koirien kanssa riehumiset on vähemmällä ollaan keskitytty lenkkeilyyn, juoksulenkkeihin ja tokoiluun.

Eilen lenkillä otettiin kertauksena vähän kaikkia aloluokan liikkeitä ja hyvin sujuu. Liikkeissä alkaa olla sen verran varmuutta että onnistuu vaikka otan vireystasoa nostavan pallon palkaksi. Ainoastaan seuraamisessa tulee ongelmia kun Emma alkaa edistää ja seuraa liian kaukana kun odottaa ja ennakoi mihin suuntaan pallo lentää. Parasta on kun voin nyt otaa jo liikkeestä seisomisia sekä maahanmenoja sekaisin, äänensävyn eroilla Emma ymmärtää ne eikä ennakoi. Myös luoksetulojen vahvistusta on jatkettu ahkerasti, ihan hihnassa lenkillä.

Koska aloluokan liikkeet sekä nouto alkaa sujua ihan mallikkaasti, päätin, että nyt on taas aika ottaa piktästä aikaa uusia liikkeitä harjoiteltaviksi. Aloitin eilen Emman kanssa luoksetulon pysäytykset. Eikä yllättäen mitään ongelmia ollutkaan. En ole selvittänyt vielä ihan pilkuntarkasti miten tämä avo-luokan luoksetulo oikeasti menee, mutta harjoiteltiin nyt alussa ihan kotikutoisesti. Käskin Emman sivulle ja jätin sen "paikka" käskyllä kuten luoksetulossa muutoinkin. Otin muutamia metrejä etäisyyttä ja kutsuin. Muutaman askeleen jälkeen "seiso" käsky ja neiti pysähtyi kuin seinään. Mahtavaa. Olen siis ehkä tehnyt jotain oikein liikkeestä seisomista ja seisomista opettaessa.

Tänään on taas ProCaniksen tokokurssi jonne saa mennä myös juoksuiset koirat. (Lisäksi omassa ryhmässämme on ainoastaan neljä narttua) Koska Emma on ollut ihan iloinen eikä sitä tunnu juoksu haittaavan, päätin että mennään paikalle. Ohjelmassa pitäisi olla ainakin tätä luoksetulon pysäytystä joten saan heti lisää kaipaamaani oppia liikkeen oikein suorittamisesta.

Luoksetuloa

2007-02-07T19:37:00+02:00

Ollaan viime viikonloppuna ja tällä viikolla paneuduttu taas vaihteeksi erityisesti luoksetulon opiskeluun ja vahvistamiseen. Emma on päässyt harjoittelemaan myös Tiinan kutsumana ja se on tehnyt tosi hyvää. Toisen antamat namit ja pari kilpailevaa koiraa vierellä ovat tehneet hyvää. Ollaan saatu keräiltyä niitä kuuluisia onnistuneita suorituksia.

Maanantaina oltiin Emman kanssa kahdestaan Kaukajärven jäällä. Otin sille jo hihnassa matkalla pieniä luoksetuloja ja palkkasin herkuilla ja vinkusiilillä. Näin se tiesi jäälle mennessä ainakin sen, että herkut on mukana. Pyrin tekemään reissusta kivan ja palkkaamaan mielekkäästi. Yllätin Emman aina herkkupalkkojen välillä lelulla. Kohta sainkin huomata, että Emma juoksi aina poispäin jonkin matkaa ja jäi jo odottamaan vähän matkan päähän sen näköisenä, että "etkö jo kutsu" "tulen tosi kovaa heti kun kutsut". Ja tuli myös. Kyllä olin onnellinen ja jaksoin leikkiä muutenkin Emman kanssa kun harjoitus meni paremmin kuin hyvin. Meillä oli jäällä kivaa, heiteltiin lumipaakkuja ja hypittiin.

Tiistain koirakoulu oli pakkasen takia peruttu. Myöskin Emman juoksu alkoi, eikä sen takia tehty kotonakaan mitään erityisiä harjoituksia. Annoin koiran lähinnä levätä ja "potea". Sen mieli oli maassa ja välillä pelotti. Tänään se on kuitenkin jo pirteämpi ja sen oloinen, että tietää jo mistä on kysymys. Ehkä se muistaa ensimmäiset juoksunsa. Hirveä pakkanen jatkuu ja lenkkeiltiinkin tänään juoksujalkaa. Emma pääsi vaihteeksi vetovaljaisiin ja kun löysäsin ne ihan löysimmilleen saatiin villapaita mahtumaan valjaiden alle. Näin varpaita ei palellut ja päästiin tekemään sentään sellainen noin 4km lenkki. Kerran piti lämmittää tassuja välissä. Oli myös ilo huomata, että nyt juokseminen onnistuu niin että hihna pysyy kireällä eikä kannustusta ja palkkaa koko ajan tarvita. Tottakai käytän niitä silti, että motivaatio pysyy korkealla.

Aivotöitä on nyt mietittävänä Emman varalle kovasti kun yhtä aikaa pakkanen paukkuu ja "podetaan" juoksuja. Aloitettiin tänään siiven noudon treenaaminen ihan pienillä harjoitteilla ja leikittiin välissä. Tässä voi tulla vähän mielikuvituksen puutetta vielä kun yritetään keksiä puuhaa jokaiselle päivälle. Onneksi Emma on helppo motivoida lähes kaikkeen.

Parin viikon katsaus

2007-02-01T16:39:00+02:00

Pieni kertaus menneeseen. Pari viikkoa sitten oltiin Ikaalisessa luolatreeneissä Emman, Ronin ja Arskan kanssa. Roni on rohkea ja reipas kettukoira joka tarvitsee vielä rohkaisua ketun painostamiseen ja nimenomaan haukkutyöskentelyyn. Intoa ei nuorelta pojalta puutu pätkääkään joten harjoitus tekee varmasti pian mestarin. Ahdinkokaan ei tuota ongelmia. Samoin Arska, varmasti ihan koevalmis reipas ja tulinen kaveri. Ja niin iloinen ja ihana aina... Arskasta minulla tulee jotenkin aina mieleen että jos Emma olisi uros, se olisi varmaan ihan kuin Arska... adhd. Emman treenit menivät vaihtelevasti. Kettu oli kova ja kokenut eikä Emma saanut sitä oikein painostamalla liikkeelle. Pieniä työtapaturmiakin tuli, mutta ei mitään vakavaa eikä ainakaan mitään traumoja aiheuttavaa. Ramppaaminen ja vauhdinotto luolastossa lisääntyi, mutta kokeita en suostunut perumaan kun ilmoittauduttu oli.

Kokeet olivat nyt viimeviikonloppuna ja Emma suoriutui paremmin kuin hyvin. Asiasta lisää kotisivujen päiväkirjassa sekä tuloksia-sivuilla.

Eilen palattiin taas Marian tokokurssille. Päivän aiheena oli tuttujen luoksepäästävyyden ja seuraamisen lisäksi luoksetulo. Otettiin ihan perus aloluokan luoksetuloja. Paikallaan istumisessa Emmalla ei ollut enää ongelmia vaan se pysyy ihan kiitettävän varmasti. Itse luoksetulossa taas pieniä ongelmia on. Emma tulee kyllä, mutta olen opettanut sen tulemaan ensin eteen ja sitten siitä käskystä sivulle. Ja eteen tullessa Emma ottaa paikan aina sieltä mistä kuvittelee palkan saavansa, eli sieltä missä minun vasen käsi on. Ei siis suinkaan aina keskelle eteen eikä tarpeeksi lähelle. Kouluttajan mielestä minun tulisi käskeä koira suoraan sivulle koska emme kuitenkaan ole pk-uralle tähtäämässä (terrierin kanssa!!!). Tällöin virheen mahdollisuus pienenisi, mutta toisaalta taas asia joudutaan opettamaan uudelleen. Otimme harjoituksia tätä suoraan sivulle tuloa silmällä pitäen pallon avulla ja ihan mahdollistahan tuo olisi opettaa. Toisaalta mietin, että mielestäni tokon pitäisi ainakin jossain määrin palvella myös arkielämää ja silloin olisi mukavaa että Emma luokse tullessa osaisi aina tulla lähimain eteeni ja minun olisi mahdollista saada se myös kiinni... En nyt ole siis vielä päättänyt muutanko aloittamaani tapaa luoksetulossa. Marian mielipiteet ovat vahvoja ja aina en uskalla ääneen olla erimieltäkään näin aloittelijana vaikka tiedän että sopiva kyseenalaistaminen on ihan järkevääkin. Asia jäi pohdinnan alle.

Toinen asia mistä käytiin kiivas keskustelu kouluttajan kanssa oli koiran vapaaksi päästäminen tottiksissa. En suostu, eikä suositeltukaan päästämään Emmaa harjoituksen ajaksi irti, koska treenipaikan vierestä menee Kekkosentien ruuhkat joita Emma varmasti jahtaisi mielellään... Keskusteltiin autojen ohittamisen opettelusta ja oltiin eri mieltä. Kouluttajan mielestä autojen jahtaamisesta pitää tehdä ikävä kokemus koiralle eikä se saa haluta sitä koska se on vaarallista. Tässä olen samaa mieltä, mutta en vaan tiedä vihaisena olemisen, kieltämisen ja raivoamisen vaikutuksesta parsonin kanssa... Ei ole ainakaan tähän asti estänyt Emmaa jahtaamasta yhtään. Itse olen palkannut Emmaa ohittamisesta ja ollut huomioimatta ja yrittänyt estää huonot suoritukset. Sen jälkeen kun totesin ettei kieltämisestä ja raivostumisesta ole mitään apua. Saa nähdä ratkaistaanko tätä ongelmaa koskaan...

Mutta treeneistä muuten. Seuraaminen sujuu koko ajan paremmin ja eteen vilkuilu jää vähempiin. Luoksepäästävyyden harjoittelu on vähän niin ja näin koska olen siinäkin eri mieltä kouluttajan kanssa. Taidan olla siis vastarannankiiski joka ei etene kun keskittyy väittelemään ohjaajien kanssa.

Tokokurssilla

2007-01-17T21:39:00+02:00

Tällä viikolla säännöllinen koirakoulu oli siirretty, emmekä päässeet siksi harjoituksiin mukaan. Tänään oltiin kuitenkin toista kertaa siellä uudella tokokurssilla. Päivän aiheina jatkoimme siitä mihin viimeeksi pääsimme seuraamisen kotiläksyjen kanssa sekä harjoittelimme paikallaan makuuta ja liikkeestä seisomista.

Seuraamisessa olimme ohjaajan mukaan edistyneet jo viikossa. Ja tiedänhän sen itsekin. Nyt Emma ei aina tee sitä tavaksi tullutta eteenpäin katsahdusta liikkeelle lähtiessä vaan pitää katsekontaktin paremmin. Vielä pitää kuitenkin namin tai ainakin käsimerkin avulla avustaa siinä alussa. Jatko sujuu sitten ihan kivasti muutoinkin. Tästä on hyvä jatkaa. Saimme uutena harjoiteltavaksi vasemmalle käännöksen yhdellä askeleella. Tällä saadaan harjoitteluun vaihtelua, hieman uutta ja voidaan samalla tehdä liikkeelle lähdön harjoituksia. Ihan hyvä idea.

Paikallaan makuu meni hienosti. Harjoituskentän sijainnin takia (autotie liian lähellä ja näkyvillä) en vaan uskalla päästää hihnasta vaan seison makuun ajan niin lähellä Emmaa että voin seisoa samalla suoran hihnan päällä. Kahden minuutin paikallaan makuun aikana kävin palkkaamassa kahdesti ja saatiin hyvä onnistuminen. Muuten en varmaan olisi palkannut välillä enää ollenkaan, mutta juuri vieressä menevien autojen takia liike oli mielestäni nyt vaikeampi Emmalle kuin esim. vakituisessa koirakoulussamme talon sisäpihalla. Meillähän on alusta asti ollut muutenkin autojen jahtaamisongelmaa ja tekee hyvää harjoitella ja keskittyä liikkeisiin välillä lähellä autojakin.

Liikkeestä seisomisessa yllätimme itsemme. Tämähän on ollut alokasluokan liikkeistä se meille vaikein ja yllättäen harjoitus tuottaa tulosta ja ollaan opittu jotain. Lelupalkalla Emma seisoo käskystä hienosti. Työvoitto!!! Nyt vaan liikettä täsmällisemmäksi ja tarkemmasta seuraamisesta niin siitä se sujuu.

Kouluttaja käski minua tänään luottamaan koiraani enempi ja vaatimaan siltä. "Älä pidä sitä kuin kukkaa kämmenellä vaan vaadi siltä hyviä suorituksia" -kuului uudet opit. Sen kyllä tiedostan etten oikein uskalla luottaa. Ehkä tätä terrierin omistajan tyypillistä epävarmuutta. "Mitähän se kohta keskii-ajattelua." Mutta sitä en ollut tiedostanut etten vaadi ehkä tarpeeksi. Pelkään nimittäin aina että vaadin liikaa ja tapan innon sen takia. Pidän Emmaa tosi lapsena edelleen ja nuorihan se onkin. En muista millään ettei olla enää pikkupenturyhmässä :-). (Äidin vauva, hih)

Hierojalla

2007-01-16T12:17:00+02:00

Viime viikon koirakoulujen jälkeen ollaan otettu muutaman kerran enemmän ja kotona vaan kerran-parin toistoilla uudelleen tuota seuraamisen liikkeeseen lähtemistä. Joko osaan motivoida tai antaa apuja Emmalle paremmin tai sitten se oikeasti pikkuhiljaa oppii. Pääasiassa se pitää kontaktia nyt paremmin myös heti liikkeen alussa.

Muuten treenit on olleet muuta kuin tokoa. Sunnuntaina käytiin kettutreeneissä josta lisää Emman sivuilla kuulumisissa. Niin ja vetojuoksu sujui jo hienosti. Vai kirjoitinkohan siitä jo... Nyt kun lumet tuli, on melkein kivempi jatkaa niitä touhuja kun ei enää kura lennä niin pahasti. Tosin tämän päivän juoksut taitaa jäädä väliin sillä on 3 astetta lämmintä ja tosi liukasta.

Hieronta tuntuu vaikuttaneen. Varmaan ensimmäistä kertaa sain viimeviikolla Emman rauhoittumaan hierottavaksi niin, että se nukahti syliin hieroessa. Hieroin tarkasti etenkin selän, lavat ja pakarat. Onneksi se myös venyttelee ahkerasti itse. Nyt kun tunnustelen lihaksia ne tuntuu omaan käteen pehmeämmiltä. En tiedä teinkö mitään oikein tai onko hieronnalla ollut mitään vaikutusta mutta ainakin kuvittelen että oli. Asentokin ryhdistyi omaan silmään vähän. Olen sitä mieltä, että etenkin selkälihakset sillä oli kireällä. Niin olen kuullutkin että jos koira vaan juoksee kamalasti täysillä tai laukkaa paljon, ne voi mennä jumiin. Tasaisesti hihnassa ravaamalla saisi kai selkälihakset treeniä, mutta eihän tuo sellaista tee. Joko peitsaa sen näköisenä, että mennään kovempaa tai sitten pomppii ja spurttailee oli hihnassa tai ei. Jonkun verran se ravaa vetojuoksussa silloin kun mun oma vauhti ylämäessä hiipuu. Muuten menee vetolaukaksi sielläkin.

Tämän päivän koirakoulut on peruttu, mutta huomenna mennään taas sinne lyhytkurssille hakemaan uutta oppia.

Tokokurssilla

2007-01-11T17:45:00+02:00

Eilen aloitettiin Emman kanssa uudella seitsemän kerran (1krt/vko) tokokurssilla. Kurssin ohjaajana on Maria Aaltonen. Kurssin nimi on hienosti "tokon kilpailemisen alkeet", mutta ihan tavallista aloluokan tasoista tokoa siis treenaillaan. Ryhmässä on neljä koirakkoa, kolme palveluskoirarotuista ja me, yllättäen. Tavoitteena on kurssin aikana saada edes jotakin uusia vinkkejä harjoitteluun ja edistyä lähinnä harjoittelussa. Toissijaisena tavoitteena sitten ehkä petrata ongemakohdissamme, eli liikkeestä seisomisessa ja vielä tärkeämpänä irti, ilman hihnaa "hanskassa" pysymistä. (En tietenkään siis aio päästää Emmaa irti Särkänniemen parkkialueella Paasikiventien varrella kuitenkaan!!!)

Heti ensimmäisen kerran jälkeen voinkin iloisena todeta, että päätavoitteemme tulee täyttymään. Eilen jo saimme seuraamiseen monta hyvää neuvoa ja vinkkiä sekä oppia harjoittelua varten. Paljon otimme toisaalta takapakkkia itse liikkeessä, mutta uskon että näin teemme asiat oikein ja tulevaisuudessa onnistumme varmemmin. Seuraamisen lisäksi harjoittelimme tokon aloluokassa vaadittavaa luoksepäästävyyttä. Tätä tullaan harjoittelemaan jokaisen kerran alussa mikä on ihan hyvä sillä emme ole sitä harjoitelleet. Ja harjoittelemattomuus todella näkyy. Kun ryhmän kaikki muut koirat joko istuivat paikallaan tai ottivat asekeleen taakse, riemastui Emma joka kerta kouluttajan lähestymisestä niin ettei malttanut olla menemättä vastaan. Harjoittelimme sitten muutamankin kerran niin että Emma oli "sivu" käskyn alla ja kielsin kun yritti nousta ja palitsin kun pysyi nätisti paikoillaan. Vapaaehtoisia harjoittelukappaleita otetaan omiin harjoituksiin vastaan!!! Mielestäni kokeilemisen arvoinen konsti olisi myös se, että lähestyjä pysähtyisi ja kääntäisi selän aina kun Emma aikoo alkaa poukkoilemaan. Lähestyvä henkilö toimii nimittäin Emmalle selvästi palkkiona koska se pitää ihmisistä ja saamastaan huomiosta aina.

Lisäksi harjoituksissa otettiin lyhyesti maahan menoa paikaltaan sekä helppoja harjoitteita liikkeestä maahanmenoa silmällä pitäen sekä pelkkää sivulle tuloa. Sivulle tuloonkin saimme uusia neuvoja enkä ollut edes tajunnut että Emma istuu usein vinossa sivulla. Kun koira on pieni, ei sen pieniä virheitä niin huomaa. Eikä tällaisten virheiden korjaaminen edes tunnu mielestäni mitenkään tylsältä pilkun viilaamiselta sillä samahan se on tehdä asiat suoraan oikein kun niitä kuitenkin tehdään. Tottakai liikkeiden välissä aina leikitään ja lämmitellään.

Tänään sitten uudesta innostuneena mentiin Emman kanssa tekemään lyhyet vartin harjoitukset läheiselle kentälle. Pallo toimii edelleen palkkana vaikka Emma siitä kuumeneekin sillä se on se kaikkein motivoivin. Herkkuja sitten välillä. Kaikissa liikkeissä on tapahtunut edistystä ja ihan kuin pikkuhiljaa myös siinä seuraamisessa vaikka vasta eilen lähdettiin sitä korjaamaan. Emma siis osaa seurata nätisti, mutta ongelma on liikkeelle lähtiessä jolloin kontakti aina ensin hetkeksi katkeaa, Emma katsoo eteensä ja sitten taas ottaa kontakia. Tästä yritämme päästä eroon ja pitää kontaktin jatkuvana.

Tuleepas pitkä selostus. Parasta näissä treeneissä on kuitenkin ollut huomata, että Emman into harjoitella on säilynyt. Sain siitä todisteen tänään kun kävelimme lähellä olevan treenikenttämme ohi. Emman innostui pelkän kentän ohi kävelemisestä. Se kiskoi itseään hihnassa kohti kenttää ja katsoi välillä minua sen näköisenä että "eikö me nyt mennä tonne treenaamaan". Ja kiskoi taas. Yritän tehdä treenihetkistä sille jatkossakin hauskoja vaikka oma pinna onkin joskus nolostuttavan lyhyt.

Koirakoulut jatkuu

2007-01-10T12:35:00+02:00

Eilen oltiin taas joulutaon jälkeen tutussa koirakoulussa. Osa oli ilmeisesti vielä joulua viettämässä sillä koiria oli vain kolme koululaista ja lisäksi neljäntenä koirana ohjaajan oma ihana Janne-Beagle. Janne onkin Emmalle hyvä häiriökoira kun-se-on-niin-ihana. Paikallaanmakuun (joka usein tehdään treenien loppuun) ajankin Emma tuijotti koko ajan Jannea.

Eilen treenailtiin tuttuun tapaan seuraamista ja kontaktipujottelua koirakoiden ohi. Otin Emman kanssa ensimmäistä kertaa riskin ja irroitin siltä kokonaan hihnan pannasta taluttimetta seuraamiseen. Ja Emmahan seurasi. Aivan loistavasti. Tosin lihanpalaset melkein nenässä kun en itse luota siihen että se pysyy kontaktissa eikä lähde juoksentelemaan. Mutta onnistuttiin tällä kertaa!!!!! Ei uskoisi kaikkien näiden juoksuspektaakkeleiden jälkeen mitä se on järjestänyt erinäisissä treeneissä. Huh.

Lisäksi tehtiin luoksetuloja, noutoa ja hyppyä. Huonoiten sujui luoksetulo josta Emma taas kerran keksi noudattaa kenen tahansa käskyä ja lähti paikaltaan ennen aikojaan eikä tosiaan mun luokse. Siitä se sai sitten hyvän juoksuvaihteen päälle ja vähän aikaa käytettiin Emman kiinniottamiseen. Äsh. Minä jo luulin että ollaan edistytty )-:.

Seuraavana tehtiin noutoa. Siitä Emma on innoissaan mutta liikaa ei voi treenata ettei pieni koira kuumu liikaa. Enkä kai taaskaan huomannut tätä koska Emma teki ensin muutaman loistavan suorituksen, tuli kapulan kanssa ihan oikeaan paikkaan ja luovutti nätisti. Neljännellä tai viidennellä kerralla se kuitenkin päätti alkaa leikkiä kapulan kanssa, tyrkki sitä ensin tassuillaan ja lopulta lähti juoksentelemaan kapula suussa. Ja taas otettiin Emmaa kiinni... Otin loppuun yhden onnistuneen suorituksen hihnasta kiinni pitäen tämän jälkeen.

Viimeisenä sitten hyppyä. Hyppy on toinen toiminnallinen liike jossa Emma kuumuu jos harjoittelemme liikaa. Eikä harjoitusta paljon tarvinnutkaan. Emma osasi aloluokan hypyn loistavasti ja ensimmäistä kertaa seisoi esteen takana odottamassa tosi hienosti ilman ennakointia tai vastaan tulemista.

Liikkeestä "jättö"liikkeitä, eli liikkeestä seisomista ja maahan menoa ei tällä kertaa otettu ollenkaan. Liikkeestä seisominen on ollut meille se hankalin liike ja tekee varmaan ihan hyvää pitää välillä taukoa niiden kanssa. Viimeaikoina olemme tehneet niitä vaan lenkillä silloin tällöin pari kertaa ja näin keräillään vaan hitaasti mutta varmasti onnistumisia.