Jo edellisenä keväänä harjoiteltiin Emman kanssa "vetokoirana" toimimista yhteisillä juoksulenkeillä. Ongelmaksi muodostui se, että Emma innostui juoksemisesta niin ettei enää voinutkaan juosta vaan pomppi yläpystyä taluttajan edessä ja oli koko ajan jäädä alle.

Kesäkuumien ja muiden harrastusten vähennyttyä olemme taas alkaneet harjoitella yhdessä juoksemista niin, että Emma vetää edellä hihna kireällä. Homma sujuu koko ajan paremmin ja etenkin kahden juoksijan taktiikalla harjoittelu tuottaa tulosta. Olimme edellisviikolla lenkillä siten, että Jukka juoksi edellä ja minä Emman kanssa perässä. Jukka sitten sieltä edestä palkkasi pallolla eteenpäin aina kun Emma veti hienosti. Koira oli innoissaan ja kaikilla oli kivaa. Saatiin tässä niitä kuuluisia onnistumisia ja sain vahvistettua Emmalle "mennään"-käskyä. Tänään oltiin taas Emman kanssa kahdelleen juoksemassa ja nyt ei todellakaan ollut epäselvää mitä "mennään" tarkoittaa. Ongelmaksi muodostuu vaan palkitseminen joka on hankalaa tehdä Emman seläntakaa niin ettei se ala kärkkyä palkkaa takaa ja unohda koko vetämistä. Samaa palloa käytin edelleen mutta ajoituksen kanssa on oltava tarkkana kun heittää sen takaa Emman selän yli ja kehut vasta kun näkee palkankin. Edistystä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja pikkuhiljaa päästään jo aika pitkiäkin matkoja ilman leikkitaukoa.

Liikkeestä seisomiseen on otettu takapakkia ja vähennetty lelupalkkaa joka ylikuumentaa pienen Emman. Ylikuumeneminen sitten aiheuttaa arpomista, ennakointia ja liikkeestä istumista seisomisen sijaan. Istuvasta asennosta kun pääsee äkkiä pomppaamaan minne vaan... Nyt siis rauhallisesti keskenään ja helpompia harjoituksia.