Pieni kertaus menneeseen. Pari viikkoa sitten oltiin Ikaalisessa luolatreeneissä Emman, Ronin ja Arskan kanssa. Roni on rohkea ja reipas kettukoira joka tarvitsee vielä rohkaisua ketun painostamiseen ja nimenomaan haukkutyöskentelyyn. Intoa ei nuorelta pojalta puutu pätkääkään joten harjoitus tekee varmasti pian mestarin. Ahdinkokaan ei tuota ongelmia. Samoin Arska, varmasti ihan koevalmis reipas ja tulinen kaveri. Ja niin iloinen ja ihana aina... Arskasta minulla tulee jotenkin aina mieleen että jos Emma olisi uros, se olisi varmaan ihan kuin Arska... adhd. Emman treenit menivät vaihtelevasti. Kettu oli kova ja kokenut eikä Emma saanut sitä oikein painostamalla liikkeelle. Pieniä työtapaturmiakin tuli, mutta ei mitään vakavaa eikä ainakaan mitään traumoja aiheuttavaa. Ramppaaminen ja vauhdinotto luolastossa lisääntyi, mutta kokeita en suostunut perumaan kun ilmoittauduttu oli.

Kokeet olivat nyt viimeviikonloppuna ja Emma suoriutui paremmin kuin hyvin. Asiasta lisää kotisivujen päiväkirjassa sekä tuloksia-sivuilla.

Eilen palattiin taas Marian tokokurssille. Päivän aiheena oli tuttujen luoksepäästävyyden ja seuraamisen lisäksi luoksetulo. Otettiin ihan perus aloluokan luoksetuloja. Paikallaan istumisessa Emmalla ei ollut enää ongelmia vaan se pysyy ihan kiitettävän varmasti. Itse luoksetulossa taas pieniä ongelmia on. Emma tulee kyllä, mutta olen opettanut sen tulemaan ensin eteen ja sitten siitä käskystä sivulle. Ja eteen tullessa Emma ottaa paikan aina sieltä mistä kuvittelee palkan saavansa, eli sieltä missä minun vasen käsi on. Ei siis suinkaan aina keskelle eteen eikä tarpeeksi lähelle. Kouluttajan mielestä minun tulisi käskeä koira suoraan sivulle koska emme kuitenkaan ole pk-uralle tähtäämässä (terrierin kanssa!!!). Tällöin virheen mahdollisuus pienenisi, mutta toisaalta taas asia joudutaan opettamaan uudelleen. Otimme harjoituksia tätä suoraan sivulle tuloa silmällä pitäen pallon avulla ja ihan mahdollistahan tuo olisi opettaa. Toisaalta mietin, että mielestäni tokon pitäisi ainakin jossain määrin palvella myös arkielämää ja silloin olisi mukavaa että Emma luokse tullessa osaisi aina tulla lähimain eteeni ja minun olisi mahdollista saada se myös kiinni... En nyt ole siis vielä päättänyt muutanko aloittamaani tapaa luoksetulossa. Marian mielipiteet ovat vahvoja ja aina en uskalla ääneen olla erimieltäkään näin aloittelijana vaikka tiedän että sopiva kyseenalaistaminen on ihan järkevääkin. Asia jäi pohdinnan alle.

Toinen asia mistä käytiin kiivas keskustelu kouluttajan kanssa oli koiran vapaaksi päästäminen tottiksissa. En suostu, eikä suositeltukaan päästämään Emmaa harjoituksen ajaksi irti, koska treenipaikan vierestä menee Kekkosentien ruuhkat joita Emma varmasti jahtaisi mielellään... Keskusteltiin autojen ohittamisen opettelusta ja oltiin eri mieltä. Kouluttajan mielestä autojen jahtaamisesta pitää tehdä ikävä kokemus koiralle eikä se saa haluta sitä koska se on vaarallista. Tässä olen samaa mieltä, mutta en vaan tiedä vihaisena olemisen, kieltämisen ja raivoamisen vaikutuksesta parsonin kanssa... Ei ole ainakaan tähän asti estänyt Emmaa jahtaamasta yhtään. Itse olen palkannut Emmaa ohittamisesta ja ollut huomioimatta ja yrittänyt estää huonot suoritukset. Sen jälkeen kun totesin ettei kieltämisestä ja raivostumisesta ole mitään apua. Saa nähdä ratkaistaanko tätä ongelmaa koskaan...

Mutta treeneistä muuten. Seuraaminen sujuu koko ajan paremmin ja eteen vilkuilu jää vähempiin. Luoksepäästävyyden harjoittelu on vähän niin ja näin koska olen siinäkin eri mieltä kouluttajan kanssa. Taidan olla siis vastarannankiiski joka ei etene kun keskittyy väittelemään ohjaajien kanssa.