Tällä viikolla säännöllinen koirakoulu oli siirretty, emmekä päässeet siksi harjoituksiin mukaan. Tänään oltiin kuitenkin toista kertaa siellä uudella tokokurssilla. Päivän aiheina jatkoimme siitä mihin viimeeksi pääsimme seuraamisen kotiläksyjen kanssa sekä harjoittelimme paikallaan makuuta ja liikkeestä seisomista.

Seuraamisessa olimme ohjaajan mukaan edistyneet jo viikossa. Ja tiedänhän sen itsekin. Nyt Emma ei aina tee sitä tavaksi tullutta eteenpäin katsahdusta liikkeelle lähtiessä vaan pitää katsekontaktin paremmin. Vielä pitää kuitenkin namin tai ainakin käsimerkin avulla avustaa siinä alussa. Jatko sujuu sitten ihan kivasti muutoinkin. Tästä on hyvä jatkaa. Saimme uutena harjoiteltavaksi vasemmalle käännöksen yhdellä askeleella. Tällä saadaan harjoitteluun vaihtelua, hieman uutta ja voidaan samalla tehdä liikkeelle lähdön harjoituksia. Ihan hyvä idea.

Paikallaan makuu meni hienosti. Harjoituskentän sijainnin takia (autotie liian lähellä ja näkyvillä) en vaan uskalla päästää hihnasta vaan seison makuun ajan niin lähellä Emmaa että voin seisoa samalla suoran hihnan päällä. Kahden minuutin paikallaan makuun aikana kävin palkkaamassa kahdesti ja saatiin hyvä onnistuminen. Muuten en varmaan olisi palkannut välillä enää ollenkaan, mutta juuri vieressä menevien autojen takia liike oli mielestäni nyt vaikeampi Emmalle kuin esim. vakituisessa koirakoulussamme talon sisäpihalla. Meillähän on alusta asti ollut muutenkin autojen jahtaamisongelmaa ja tekee hyvää harjoitella ja keskittyä liikkeisiin välillä lähellä autojakin.

Liikkeestä seisomisessa yllätimme itsemme. Tämähän on ollut alokasluokan liikkeistä se meille vaikein ja yllättäen harjoitus tuottaa tulosta ja ollaan opittu jotain. Lelupalkalla Emma seisoo käskystä hienosti. Työvoitto!!! Nyt vaan liikettä täsmällisemmäksi ja tarkemmasta seuraamisesta niin siitä se sujuu.

Kouluttaja käski minua tänään luottamaan koiraani enempi ja vaatimaan siltä. "Älä pidä sitä kuin kukkaa kämmenellä vaan vaadi siltä hyviä suorituksia" -kuului uudet opit. Sen kyllä tiedostan etten oikein uskalla luottaa. Ehkä tätä terrierin omistajan tyypillistä epävarmuutta. "Mitähän se kohta keskii-ajattelua." Mutta sitä en ollut tiedostanut etten vaadi ehkä tarpeeksi. Pelkään nimittäin aina että vaadin liikaa ja tapan innon sen takia. Pidän Emmaa tosi lapsena edelleen ja nuorihan se onkin. En muista millään ettei olla enää pikkupenturyhmässä :-). (Äidin vauva, hih)