Eilen aloitettiin Emman kanssa uudella seitsemän kerran (1krt/vko) tokokurssilla. Kurssin ohjaajana on Maria Aaltonen. Kurssin nimi on hienosti "tokon kilpailemisen alkeet", mutta ihan tavallista aloluokan tasoista tokoa siis treenaillaan. Ryhmässä on neljä koirakkoa, kolme palveluskoirarotuista ja me, yllättäen. Tavoitteena on kurssin aikana saada edes jotakin uusia vinkkejä harjoitteluun ja edistyä lähinnä harjoittelussa. Toissijaisena tavoitteena sitten ehkä petrata ongemakohdissamme, eli liikkeestä seisomisessa ja vielä tärkeämpänä irti, ilman hihnaa "hanskassa" pysymistä. (En tietenkään siis aio päästää Emmaa irti Särkänniemen parkkialueella Paasikiventien varrella kuitenkaan!!!)

Heti ensimmäisen kerran jälkeen voinkin iloisena todeta, että päätavoitteemme tulee täyttymään. Eilen jo saimme seuraamiseen monta hyvää neuvoa ja vinkkiä sekä oppia harjoittelua varten. Paljon otimme toisaalta takapakkkia itse liikkeessä, mutta uskon että näin teemme asiat oikein ja tulevaisuudessa onnistumme varmemmin. Seuraamisen lisäksi harjoittelimme tokon aloluokassa vaadittavaa luoksepäästävyyttä. Tätä tullaan harjoittelemaan jokaisen kerran alussa mikä on ihan hyvä sillä emme ole sitä harjoitelleet. Ja harjoittelemattomuus todella näkyy. Kun ryhmän kaikki muut koirat joko istuivat paikallaan tai ottivat asekeleen taakse, riemastui Emma joka kerta kouluttajan lähestymisestä niin ettei malttanut olla menemättä vastaan. Harjoittelimme sitten muutamankin kerran niin että Emma oli "sivu" käskyn alla ja kielsin kun yritti nousta ja palitsin kun pysyi nätisti paikoillaan. Vapaaehtoisia harjoittelukappaleita otetaan omiin harjoituksiin vastaan!!! Mielestäni kokeilemisen arvoinen konsti olisi myös se, että lähestyjä pysähtyisi ja kääntäisi selän aina kun Emma aikoo alkaa poukkoilemaan. Lähestyvä henkilö toimii nimittäin Emmalle selvästi palkkiona koska se pitää ihmisistä ja saamastaan huomiosta aina.

Lisäksi harjoituksissa otettiin lyhyesti maahan menoa paikaltaan sekä helppoja harjoitteita liikkeestä maahanmenoa silmällä pitäen sekä pelkkää sivulle tuloa. Sivulle tuloonkin saimme uusia neuvoja enkä ollut edes tajunnut että Emma istuu usein vinossa sivulla. Kun koira on pieni, ei sen pieniä virheitä niin huomaa. Eikä tällaisten virheiden korjaaminen edes tunnu mielestäni mitenkään tylsältä pilkun viilaamiselta sillä samahan se on tehdä asiat suoraan oikein kun niitä kuitenkin tehdään. Tottakai liikkeiden välissä aina leikitään ja lämmitellään.

Tänään sitten uudesta innostuneena mentiin Emman kanssa tekemään lyhyet vartin harjoitukset läheiselle kentälle. Pallo toimii edelleen palkkana vaikka Emma siitä kuumeneekin sillä se on se kaikkein motivoivin. Herkkuja sitten välillä. Kaikissa liikkeissä on tapahtunut edistystä ja ihan kuin pikkuhiljaa myös siinä seuraamisessa vaikka vasta eilen lähdettiin sitä korjaamaan. Emma siis osaa seurata nätisti, mutta ongelma on liikkeelle lähtiessä jolloin kontakti aina ensin hetkeksi katkeaa, Emma katsoo eteensä ja sitten taas ottaa kontakia. Tästä yritämme päästä eroon ja pitää kontaktin jatkuvana.

Tuleepas pitkä selostus. Parasta näissä treeneissä on kuitenkin ollut huomata, että Emman into harjoitella on säilynyt. Sain siitä todisteen tänään kun kävelimme lähellä olevan treenikenttämme ohi. Emman innostui pelkän kentän ohi kävelemisestä. Se kiskoi itseään hihnassa kohti kenttää ja katsoi välillä minua sen näköisenä että "eikö me nyt mennä tonne treenaamaan". Ja kiskoi taas. Yritän tehdä treenihetkistä sille jatkossakin hauskoja vaikka oma pinna onkin joskus nolostuttavan lyhyt.